TieVie-asiantuntijakoulutuksen näyteportfolio

Tähän blogin kirjoitukset kuuluvat valtankunnallisen tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön koulutuksen (TieVie-asiantuntijakoulutus 15 op) pohjalta koottuun näyteportfolioon. Koulutuksen aikana jokainen osallistuja on toteuttanut tieto- ja viestintätekniikkaa soveltavan kehittämishankkeen sekä dokumentoinut oppimansa ja osaamisensa kehittymisen portfolioon. Tässä portfoliossa esittelen oman kehittämishankkeeni sekä muita koulutuksessa esiintulleita asioita.

TieVie asiantuntijakoulutuksen tavoitteena on ollut syventää ja laajentaa osallistujien tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön asiantuntemusta osallistujan omassa työssään. Tarkastelun kohteena koulutuksessa ovat olleet pedagoginen, teknologinen ja organisatorinen kehittäminen sekä opetuksen laatu korkeakoulussa. Teknologinen kehittäminen ja verkostoitunut työskentely ovat kulkeneet näkökulmana läpi koulutuksen. Vuorovaikutus, yhteisöllinen ongelmanratkaisu ja verkostoituminen ovat myös olleet tärkeitä koulutuksen onnistumisen edellytyksiä.

Koulutussuunnitelma:

epro Verkko-opetuksen asiantuntijakoulutus on laajuudeltaan 5 opintopistettä. –Koulutus alkaa syyslukukauden alussa ja kestää kevätlukukauden loppupuolelle (ks. Koulutuksen aikataulu). Toisin sanoen aikataulutus on väljä, niin että kaikilla mentoreilla ja koulutukseen osallistuvilla olisi mahdollisuus sekä aikaa perehtyä koulutuksen asioihin.

Koulutuksen vastuuhenkilöinä ovat yritysviestinnän opettaja Marika Pöyri sekä projektipäällikkö Kirsti Jasu-Kuusisto. Verkkotutoreita koulutuksessa on kaksi: Marika Pöyri ja toinen vielä avoin. Ulkopuolisena kommentoijana blogeissa toimii professori Jari Multisilta.

Teema 1

• Yhteisöllisyys ja vuorovaikutteisuus verkko-opetuksessa: Blogit ja web-neuvotteluohjelmat opetuskäytössä
• SAMKin ulkopuolinen asiantuntijaluennoitsija (Helsingin yliopiston sosiologi ja verkko-opetuksen asiantuntija Jere Majava) http://blogit.helsinki.fi/tyonimi/
• Tutustumista käytännössä blogeihin
• Tapaamisia web-neuvotteluohjelman välityksellä Alan uusimpaan tutkimuskirjallisuuteen perehtyminen
• Yhteisöllinen tiedonrakentaminen
  
  1. lähipäivänä jokaiselle ryhmälle luodaan oma blogi Jere Majavan johdolla sekä jokaisesta osallistujasta tehdään sivustolle esittely liikkuvan kuvan avulla. Jokainen ryhmän jäsen on vuorollaan blogin vetovastuussa.
  
  Blogi-tehtävänä on kartoittaa verkko-opetukseen liittyviä blogeja, pohtia mitä blogissa voi tehdä opetuksen kannalta sekä ideoida blogi-tehtävä omaan opetukseen. Jakson tutorointi tapahtuu web-neuvotteluohjelman sekä blogin välityksellä.
  
  Jokainen ryhmä tekee yhteenvedon omasta työskentelystään. Tuotokset tulevat kaikkien saataville intraan.

Teema 2

• Hyvän verkko-opintojakson ja tehtävän rakentaminen,( materiaalin rakentaminen)
  verkko-opintojakson käsikirjoittaminen, oppimistehtävän ohjeistaminen, oppimisaihiot opetuskäytössä.
• Luento oppimisaihioiden käytöstä opetuksessa (Turun yliopiston opetusteknologianyksikön tutkija Tomi Jaakkola) http://etu.utu.fi/esittely/index.html#tomi
• Miten verkko-opintojaksosta saadaan pedagogisesti toimiva? Verkkotyöskentelyä aiheesta. Tapaaminen web-neuvotteluohjelman välityksellä.
• Verkkotehtävän ohjeistusstandardin luominen. Miten siitä saadaan käytännöllinen?
• Tutkimuskirjallisuuteen tutustuminen
• Wikit opetuskäytössä
• Ongelmalähtöinen oppimistapa
  
  Jokaiselle ryhmälle luodaan oma wiki (x-file -työkalu???), johon se luo oman artikkeliversionsa verkkotehtävän opetusstandardista ja pohtii ohjeistuksen merkitystä verkko-opintojaksolla. Artikkelissa edellytetään, että opiskelijat tuovat asiaa esiin myös oman jo käytössä olleen verkko-opintojakson ohjeistuksen valossa. Jokainen ryhmä arvioi yhden muun ryhmän tuotoksen. Arviointi tapahtuu ryhmän blogissa, johon myös lopputuotos liitetään.

Teema 3
Verkko-opetuksen laatutyö

• laatutyökalun käytön harjoittelua (Kirsti Jasu-Kuusisto)
• Kartoitus oman yksikön verkko-opetuksen laadusta: vahvuuksista ja heikkouksista
• Luento laatutyöstä verkko-opetuksessa (luennoitsija avoin)
• Tutkimuskirjallisuuteen tutustuminen
• Oman yksikön verkko-opetuksen nykytila sekä laadunnostamissuunnitelma, esitellään viimeisessä tapaamisessa.
• Tutkimuksellinen oppimistapa
• Oppimisympäristö avoin, suljettu vai avoin?
  
  Tampereen teknillisen yliopiston professori Jari Multisillan koulutuksen yhteenvetoluento http://www.pori.tut.fi/~multisil/
  
  Opiskelijat arvioivat laatutyökalun avulla omaa jo toteutettua opintojaksoa. Tämä arviointi tapahtuu lähiopetuksessa. Jokainen opiskelija esittelee oman opintojaksonsa vahvuuksia ja kehittämiskohteita lähipäivän päätteeksi.
  
  Opiskelijat tekevät kartoituksen oman toimipisteen verkko-opetuksesta: tarjonnasta ja käytänteistä. He myös arvioivat toimipisteen joitakin satunnaisesti valittuja opintojaksoja sekä ehdottavat konkreettisia laadunparantamistoimenpiteitä. Toimipisteiden laaturaportit kootaan yhdeksi koko SAMKin laajuiseksi raportiksi, joka julkaistaan verkossa.
  
  
  
  Lisäksi osallistujille suositellaan osallistumista johonkin valitsemaansa kansalliseen verkko-opetuskonfrenssiin (ITK tai VVYOP).

Kehittämishankkeeni taustaa

epro Verkko-opetuksen asiantuntijakoulutus on tarkoitettu Satakunnan ammattikorkeakoulun eri toimipisteissä toimiville verkko-opetuksen mentoreille. Mentorit neuvovat opettajia omissa toimipisteissään verkko-opetukseen liittyvissä asioissa. Tähän mennessä neuvonta on keskittynyt tekniseen tukeen eli käytännössä tämä tarkoittaa Virtualia-oppimisympäristön käyttöön liittyviä asioita. Virtualian käyttäminen on kuitenkin opettajakunnalle tuttu asia eikä teknistä tukea tarvita juurikaan muussa kuin uusien toimintojen opastamisessa.

Nykyisin opettajat tarvitsevat ja kaipaavat pedagogista tukea verkko-opetuksen rakentamiseen ja toteuttamiseen. Siten myös verkko-opetusmentorit tarvitsevat työkaluja ja käytännön vinkkejä siitä, miten verkko-opetuksesta saadaan pedagogisesti toimivampaa ja laadukkaampaa.

Verkko-opetusmentorien pitäisi myös tuntea erilaisia verkko-opetuksen tapoja, sillä opetuksessa ei voida pysähtyä siihen, että oppimisalustat ovat se ainoa oikea tapa toteuttaa verkko-opetusta. Lisäksi verkko-opetusteknologian kehityksessä pitäisi pysyä ns. ajan hermolla.

Koulutusta ei toteuteta perinteisesti pelkästään Satakunnan ammattikorkeakoulun virtualia-oppimisalustalla, vaan käyttöön tulee web-sivun, oppimisalustan ja blogien yhdistelmä. Koulutuksessa tutustutaan ja käytetään myös Team Speak -webneuvotteluohjelmaa. Koulutuksen eri osioissa käytetään kuhunkin teemaan sopivia toimintoja. Näin mentorit tiedostavat myös muunlaisia tapoja opettaa ja oppia verkossa verrattuna perinteiseen oppimisalustaopetukseen.

Koulutus painottaa vuorovaikutteisuuden lisäämistä verkko-opetuksessa. Mentorit saavat koulutuksen aikana konkreettisia käytännönesimerkkejä siitä, miten vuorovaikutusta voi edistää verkko-opetuksessa. Koulutukseen sisältyy myös alan uusimpiin tutkimuksiin perehtymistä.

Koulutuksessa tuodaan lisäksi esiin verkkokurssien ja -tehtävien rakentamisen ongelmakohtia. Tarkoituksena on antaa mentoreille vinkkejä siitä, miten verkkokursseista sekä -tehtävistä saadaan pedagogisesti järkeviä. Verkkotehtävien yhteydessä keskitytään tehtävien ohjeistamiseen niin, että tehtävää ei tarvitse tulkita vaan tehtävän anto on selkeä ja loogisesti rakennettu. Koulutukseen osallistujat laativat yhdessä verkkotehtävän standardipohjan, jota opettajat voivat muunnella mieleisekseen. Verkkotehtävissä painotus on jälleen mahdollisimman vuorovaikutteisuutta tukevissa tehtävissä. Koulutuksessa tutustutaan myös oppimisaihioihin ja niiden käyttöön verkko-opetuksessa.

Verkko-opetuksen asiantuntijakoulutuksen keskeisimpiin sisältöihin kuuluu laatutyö. Koulutuksessa perehdytään laatutyöhön käytännössä laatutyökaluun tutustumalla, niin että sen käyttöä voidaan sitten ohjata omissa toimipisteissä. Toisaalta koko koulutuksen päämääränä on järjestää mahdollisimman hyödyllinen ja laadukas verkko-opetuksen asiantuntijakoulutus. Laadukkuus syntyy siitä hyödystä, jonka osallistujat koulutuksestaan saavat. Siksi on tärkeää, että osallistujat antavat saamastaan koulutuksesta palautetta. Myös niiden opettajien, jotka saavat apua mentoreilta, antama palaute on erittäin tärkeää kerätä. Koulutuksen ydinidea on siinä, että opettajat saavat parempaa ja laadukkaampaa ohjausta tarvitsemaansa ohjausta verkko-opetuksen ongelmiin.

Verkko-opetuksen asiantuntijakoulutuksen onnistuminen ja laatu ovat lopulta mitattavissa vasta laadukkaampina verkkokursseina, sillä pedagogisesti laadukkaammat verkkokurssit ovat kuitenkin se päätepiste, johon koko koulutus tähtää.

Reaktiopaperi 4

Tiina Ojala arvioi tutkimuksessaan Riittääkö, riittävätkö rahat? – Tutkimus verkko-opetuksen työmääristä ja kustannuksista verkko-opetuksen kustannuksia. Tutkimuksen kohteena on 10 erilaista verkkoa hyödyntävää verkkokurssia, joista kaksi käytti verkkoa ainoastaan materiaalipankkina. Lähtökohtaisesti Satakunnan ammattikorkeakoulun verkko-opetusstrategian mukaisesti materiaalipankkikäyttöä ei voi pitää verkko-opetuksena, vaan verkko-opetusta on verkossa annettu opetus, joka edellyttää kahden suuntaista vuorovaikutusta. Siitä huolimatta tutkimuksessa todetaan, että materiaalipankin ulkoasun suunnittelu vie runsaasti resursseja. Jos näin todella on, mielestäni materiaalin verkko-jakelun perusteita täytyy miettiä. Jos luentomateriaaleja haluaa viedä verkkoon, se on helppoa tehdä vaikkapa Word- tai Ppt-muotoisena oppilaitoksen omassa ympäristössä, jossa ulkoasun suunniteluun ei tarvitse käyttää aikaa. Henkilökohtaisesti pitäisin resurssien tuhlauksena määrärahojen osoittamista erikseen edellä mainitun kaltaiseen toimintaan. Myös Ojalan tutkimuksessa todetaan, että myös verkko-opetukseen voi panostaa hyvin paljon ilman, että siitä olisi paljoakaan hyötyä.
Ojalan mukaan alhaiset kokonaiskustannukset eivät ole ainoa tavoitetila, vaan että tasapaino koulutuksen vaikuttavuuden ja laadun kanssa on säilytettävä. On selvää, että verkko-opetukseen kuluu rahaa, sillä se mahdollistaa uudet pedagogiset ratkaisut. Mikäli verkko-opetukseen ei ohjata rahaa, opetus on auttamattomasti vanhanaikaista.

Siirtymistä verkko-opiskeluun perustellaan usein kustannussäästöillä. Kustannussäästöjen laskeminen on kuitenkin vaikeaa tai käytännössä lähes mahdotonta. Hinnoitteluperiaatteet vaihtelevat ja se vaikeuttaa kustannusten vertailua. Verkko-opintojaksot voivat olla myös hyvin eri tavoin järjestettyjä. Yleinen harhaluulo saattaa siis olla, että verkko-opetus säästäisi rahaa. Näin ei kuitenkaan ole. Verkkomateriaalin tuottaminen ja yleensä tarvittava erityisosaaminen on kallista. Edullisinta on siis edelleen pitää luentoja isoille ryhmille. Palkkakustannusten lisäksi verkko-opiskelusta tulee verkko-oppimisympäristöjen ylläpitokustannuksia sekä kehitystyöstä aiheutuvia kustannuksia. Jos verkko-opetukselta halutaan laatua, opettajan ohjausta tarvitaan. Massoille suunnatut itseopiskelupaketit eivät mielestäni tuota riittäviä tuloksia. Lähiopetuksen järjestäminen ei tietenkään ole ilmaista. Verkko-opetuksen kustannuksia olisikin peilattava suhteessa saman opintoaineksen järjestämiseen lähiopetuksena. Käytännössä tämä voi olla lähes mahdotonta, sillä lähiopetuksessa ja verkko-opetuksessa syntyy erilaisia kustannuksia ja niiden tuottamaa hyötyä on hankala laskea puhtaina numeroina tai saati euroina.
Verkko-opintojakson kustannusten laskeminen edellyttää myös opintojakson elinkaaren selvittämistä, sillä mitä pidemmän aikaa opintojakso on pienillä muutoksilla ja päivityksillä käytettävissä, sitä edullisemmaksi kokonaiskustannukset tulevat. Tältä kannalta valmiit verkko- tai monimuoto-opintojaksot pitäisikin saada yleiseen käyttöön ja levitykseen esim. SAMKin sisällä. Opettajan oman verkko-opintojakson rakentamista auttaisi ja kustannuksia supistaisi se, että oman organisaation sisällä tuotettuja verkko-opintojaksoja saisi hyödyntää vapaasti vaikkapa verkkotehtäviä kopioimalla tai muuntelemalla omaan käyttötarkoitukseen sopivaksi.
Luento-opetuksen ja verkko-opetuksen kustannuksia voi vertailla myös seuraavasta näkökohdista: Luento-opetuksen toteuttaminen vaatii suuren budjetin, tarvitaan luokkahuoneet, välineet ja opettajat. Opetuksen kokonaiskustannuksia saattaa säästää vähenevä tilatarve, joka tarkoittaa pieneneviä vuokrakustannuksia. Luento-opetuksessa vaaditaan myös joukko opettajia, joiden asiantuntijuuden laatu voi olla vaihteleva. Verkko-opetuksessa muutaman, maantieteellisesti etäällä olevan asiantuntijan tieto on suuren opiskelijajoukon käytössä. On myös huomioitava, että matkakustannukset voivat luokka-opetuksessa olla korkeat, kun sekä opettajat että opiskelijat joutuvat matkustamaan. Verkko-opetuksessa matkakuluja ei välttämättä kerry lainkaan.
Verkko-opetuksen laadun kehittäminen voi olla kannattavuuden kannalta ongelmallista, sillä asiakkaat eli opiskelijat haluaisivat maksaa vain kokemastaan hyödystä. Opiskelijoilta saattaa jäädä kokonaan huomaamatta laadun paraneminen opintojaksolla. Tässä mielessä taloudellinen toimintaratkaisu on pyrkimys tuottaa opiskelijoiden kannalta riittävää laatua. Uudessa SAMKin uudessa verkko-opetusstrategiassa tähän onkin kiinnitetty huomiota määrittelemällä riittävä laatu. Tämän määrittely toimii näin kahteen suuntaan: Toisaalta opettaja tietää kriteerit, jotka laadukkaan verkko-opetuksen tulee täyttää ja toisaalta hän myös tietää, milloin hän on tehnyt verkko-opetuksensa eteen tarpeeksi. Kuten Ojalakin mainitsi: Opettaja voi panostaa hyvinkin paljon verkko-opetukseen saavuttamatta kuitenkaan tavoittelemaansa hyötyä.
Ehkäpä mielenkiintoisin Ojalan tutkimuksen johtopäätös on se, että jo pienelläkin panostuksella voi saada aikaan uudistuksia, joista on todella hyötyä opettajan ajankäyttöön. Helpottaahan se opettajan työtä, kun esimerkiksi dokumentit ja asiakirjat ovat yhdessä ja samassa paikassa. Näin opetus selkiytyy. Kun opettajan verkko-opettamiseen tarvittavat taidot karttuvat, verkko nopeuttaa työntekoa ja antaa opetukseen aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.

epro Verkko-opetuksen asintuntijakoulutus (5op)

epro
Verkko-opetuksen asiantuntijakoulutus (5 op)

Verkko-opetuksen asiantuntijakoulutus on tarkoitettu Satakunnan ammattikorkeakoulun eri toimipisteissä toimiville verkko-opetusmentoreille ja muille verkko-opetukseen hyvin perehtyneille opettajille.

Koulutus painottaa vuorovaikutteisuuden lisäämistä verkko-opetuksessa. Osallistujat saavat koulutuksen aikana käytännönesimerkkejä siitä, miten vuorovaikutusta voi edistää verkko-opetuksessa. Koulutukseen sisältyy myös alan uusimpaan tutkimukseen perehtymistä.

Koulutukseen osallistujat saavat työkaluja ja käytännön vinkkejä siitä, miten verkko-opetuksesta saadaan pedagogisesti entistä toimivampaa ja laadukkaampaa. Koulutuksessa tuodaan esiin verkkokurssien ja -tehtävien rakentamisen ongelmakohtia. Verkkotehtävissä painotus on vuorovaikutteisuutta tukevissa tehtävissä.

Koulutuksessa tutustutaan myös oppimisaihioihin ja niiden käyttöön verkko-opetuksessa sekä ylipäätään erilaisiin tapoihin toteuttaa verkko-opetusta. Siksi koulutuksen verkkojaksot toteutetaan web-sivun, oppimisalustan, blogien ja wikien yhdistelmän avulla. Koulutuksessa tutustutaan ja käytetään myös jotakin web-neuvotteluohjelmaa.

Koulutus painottuu kolmeen pääteemaan, jotka ovat yhteisöllisyys ja vuorovaikutteisuus verkko-opetuksessa, hyvän verkko-opintojakson sekä tehtävän rakentaminen (verkko-opintojakson käsikirjoittaminen, oppimistehtävän ohjeistaminen, oppimisaihiot opetuskäytössä) ja verkko-opetuksen laatutyö.

epro
verkko-opetuksen asiantuntijakoulutuksen aikataulu:

1. lähipäivä pe 14.9. klo 9.00−15.30

• Koulutuksen avaus (Marika Pöyri ja Kirsti Jasu-Kuusisto)
• Koulutuksen suorittaminen (Marika Pöyri)
• Helsingin yliopiston sosiologi ja verkko-opetuksen asiantuntija Jere Majava luento Blogit opetuskäytössä.
  http://blogit.helsinki.fi/tyonimi/
• Blogien pystyttäminen Jere Majavan johdolla

1. verkkojakso 17.9.−9.11.

2. lähipäivä to 15.11. klo 9.00−15.30

• Wikit opetuskäytössä ja wikien perustaminen (Marika Pöyri)
• Turun yliopiston opetusteknologianyksikön tutkija Tomi Jaakkolan luento Oppimisaihiot verkko-opetuksessa.
  http://etu.utu.fi/esittely/index.html#tomi

2. verkkojakso 19.11.−21.1.2008

3. lähipäivä ti 29.1.2008 klo 9.00−15.30

• Laatutyökalun harjoittelua Kirsti Jasu-Kuusisto
• 3. verkkojakson tehtävän ohjeistus (Marika Pöyri)
• Luento Verkko-opetuksen laatutyö (luennoitsija avoin)

3. verkkojakso 4.2.−11.4.2008

4. lähipäivä ke 23.4. klo 9.00−15.30

• Oman toimipisteiden laatu -katsaus (Marika Pöyri ja Kirsti Jasu-Kuusisto)
• Tampereen teknillisen yliopiston professori Jari Multisillan yhteenvetoluento Verkko-opetuksen asiantuntijakoulutuksessa esiin tulleista asiaoista. http://www.pori.tut.fi/~multisil/
• Koulutuksen päätös (Marika Pöyri ja Kirsti Jasu-Kuusisto)
  
  
  
  Lisätietoja:
  
  Marika Pöyri
  marika.poyri@samk.fi
  p. 040 730 7657

Verkko-opetuksen asiantuntijakoulutus SAMKin verkko-opetuksen laadun kehittäjänä

epro
Verkko-opetuksen asiantuntijakoulutus
SAMKin verkko-opetuksen laadunkehittäjänä

Kehittämishankkeeni Verkko-opetuksen asiantuntijakoulutus on osa Satakunnan ammattikorkeakoulun laatutyötä. Meneillään olevaan laatukäsikirjan kirjoittamisprosessiin se liittyy kohtaan: Verkko-opintojakson laatu.

Verkko-opintojakson laadunkehittäminen jakaantuu SAMKissa kolmeen eri osa-alueeseen: verkko-opintojakson prosessikuvaukseen, verkko-opintojakson perustason toimintojen määrittelemiseen sekä verkko-opetuksen laadunarviointikehikon kehittämiseen.

Ensi syksynä alkava Verkko-opetuksen asiantuntijakoulutus liittyy läheisesti näihin kaikkiin eri laadunkehittämisen osa-alueisiin. Esimerkiksi koulutukseen osallistujat kehittävät muunneltavia tehtävänantoja, joita voi vapaasti käyttää opetuksessa. Tämä helpottaa verkko-opintojaksoilla opettavia opettajia noudattamaan standardinmukaista tehtävän ohjeistamista sekä perustason toimintojen määrittelemisessä. Koulutukseen osallistuvat ovat myös ensimmäisinä testaamassa SAMKissa käyttöön tulevaa verkko-opetuksen laatutyökalua. Verkko-opetuksen mentorien välityksellä laatutyökalu ja koko verkko-opetuksen laadunkehittäminen jalkautetaan toimipisteisiin. Oma osansa laatutyöstä on toimipisteiden verkko-opetuksen nykytilan kartoittaminen, jota koulutukseen osallistuvat tekevät koulutuksen aikana. Näin on mahdollista selvittää verkko-opetuksen lähtötaso.

Oman oppimisen pohdintaa:

TieVie-koulutus on ollut minulle ennen muuta näkökulmia avartava kokemus. En voi sanoa, että olisin oppinut jotakin tiettyjä uusia asioita vaan nimenomaan laajentanut näkemystäni tieto- ja viestintätekniikasta opetuskäytössä. Koulutuksen aikana käsitykseni siitä, että verkko-opetuksen kehittämisellä on kolme päätavoitetta, vahvistui. Nämä kolme päätavoitetta ovat parantaa tieto- ja viestintätekniikan innovatiivista hyödyntämistä opetuksessa, kehittää oppilaitosten teknistä tukea ja toimintaympäristöä sekä tukea eri koulutuslaitosten toimintakulttuurin muutosta, jota verkko-opetuksen mukaan tulo ilman muuta vaatii ja tulee vaatimaan.
Eniten minua on jäänyt mietityttämään tai kiinnostuin seuraavista koulutuksessa esillä olleista teemoista: yhteisöllinen oppiminen sekä verkko-opetuksen laatutyö.

Olen joutunut/saanut tutustua verkko-opetukseen monelta eri näkökannalta. Se on johtanut siihen, että olen ymmärtänyt, että verkko-opetus pitää sisällään hyvin monia asioita ja sen että minkälainen osanen verkko-opetus on laajemmasta kokonaisuudesta. Koulutuksen myötä olen oivaltanut, että verkko-opetuksen kehittämisellä on kolme päätavoitetta: parantaa tieto- ja viestintätekniikan innovatiivista hyödyntämistä opetuksessa, kehittää oppilaitosten teknistä tukea ja toimintaympäristöä sekä tukea eri koulutuslaitosten toimintakulttuurin muutosta, jota verkko-opetuksen mukaan tulo ilman muuta vaatii ja tulee vaatimaan. Verkko tulevaisuudessa saattaa toimia esim. tasavertaisten asiantuntijoiden keskinäisenä kokemusten ja tietämysten vaihtopaikkana, joka tukee osanottajienyhteisöjen muodostumista ja kokemusten vaihtoa. Mikäli tällainen visio toteutuu, verkko-opetus vastaa mielestäni haasteeseen. Jos verkko-opetukseen osallistujat saadaan toimimaan ajatuksellisena ja viestinnällisenä yhteisönä, heidät ”ajetaan” tietoisesti sisään uuteen työelämän vaatimaan toimintakulttuuriin.

Kun aloitin kuusi vuotta sitten opettajana, oli tärkeää kerätä itselleen materiaali opetettavia opintojaksoja varten. Siitä sitten vain vaihtamaan kansio toiseen, kun opintojakso vaihtui. Toisin sanoen opettaja jakoi tietoa opiskelijoille. Liike oli yhdensuuntaista. Kasvatustieteelliset periaatteet siirtyvät käytäntöön varsin hitaasti. Tieto- ja viestintätekniikan välineet ovat mahdollistaneet todellisen murroksen vanhoihin käytänteisiin. Vuorovaikutteinen verkko, blogit, wikit ja muut – niiden tarjoama vuorovaikutteisuus – on avain uusiin käytäntöihin. Ne antavat mahdollisuuksia hyödyntää yhteisöllistä oppimista uudella, kannustavalla tavalla. Tapa oppia on muuttumassa. Suurimmat esteet uusien mahdollisuuksien hyödyntämiselle ovat usein meidän opettajien korvien välissä. Ajassa tapahtuu niin paljon, että monet ovat hukassa ja siksi myös hieman peloissaan.
Jere Majavan ja Teemu Arinan luento Social Sofware opetuksessa on toiminut oman kehityshankkeeni innoittajana. Sosiaalinen web kuvaa ilmiön kulttuurista puolta: yksilöiden kasvaneita mahdollisuuksia toimia suorassa tai epäsuorassa vuorovaikutuksessa ja muodostaa sosiaalisia suhteita. Mielestäni Satakunnan ammattikorkeakoulun verkko-opetus on ollut ja on edelleen varsin yksi suuntaista eikä aitoa vuorovaikutusta ryhmän sisällä pääse syntymään. Olen huomannut omilla verkko-opetusjaksoillani, että keskusteluihin ei osallistuta, ellei se ole pakollista opintosuorituksen vuoksi. Ja jos osallistutaan keskusteluun, ei suinkaan vastata muiden viesteihin, vaan pidetään omaa monologista verkkopuhetta. Tämän ongelman ratkaisemiseen Majavan ja Arinan luento tarjoili uudenlaisia lähestymistapoja. Blogit ovat sosiaalisten verkostojen luomisen ja ylläpidon tehokkain ja monipuolisin väline virtuaalisen läsnäolon keskuksena. Muuttuessaan verkostomaisiksi yhteisöjen rajat hämärtyvät. Jokainen muodostaa omat verkostonsa ja voi kuulua moneen yhteisöön. Verkostot muuttavat tapaa käyttää ja ymmärtää asioita sekä ilmiöitä.
Opetuskeskustelun vetäminen ja ohjaaminen verkossa blogeissakin vaatii opettajalta kuitenkin uusia vuorovaikutustaitoja tai ainakin vuorovaikutusprosesseihin pitäisi paneutua hieman enemmän. Koska tietoyhteiskunta asettaa opettajan osaamiselle ja kehittämiselle haasteita, näihin haasteisiin on työnantajan pystyttävä antamaan mahdollisuus.

Kun opiskelijat pääsevät itse vaikuttamaan sisältöön, on osallistuminen – ja sitä kautta oppiminen – aivan eri luokkaa. Uskon, että suurin osa opiskelijoista ei enää halua ottaa passiivisesti vastaan valmiiksi pureksittua tietoa. Yhdessä toimiminen vie eteenpäin myös oppimisen muutoksen keinoja, mahdollisuuksia verkottua ja jakaa oppimista. Ajatus siitä, että oppiminen tapahtuu parhaiten yhdessä, vahvistuu edelleen. Kun ponnistellaan kohti yhteistoiminnallista ja yhteisöllistä oppimista, se edellyttävää vuorovaikutusta ja keskustelua kaikkien toimijoiden kesken. On toki totta, että verkkokeskustelut eivät sovi kaikille, mutta osalle ne ovat ehkä jopa paras tai ainoa tapa tuoda ajatuksia esiin. Osaltaan verkko-opiskelu siis myös tasa-arvoistaa opiskelijoita.

Verkko-opetuksen laatutyöstä:
Jyväskylän lähiseminaarin teemana oli arviointi eli laatutyö. Verkko-opetuksen laadun arviointi oli seminaarin keskeisimpiä asioita. Leena Hiltunen käsitteli omassa luennossaan verkko-opetuksen laatua. Hän esitti verkko-opetuksen suunnittelumallin, joka on kehitetty verkko-opetuksen laadunvarmistamiseen. Näin opettajan näkökulmasta suunnittelumalli vaikutti varsin työläältä kymmenine eri suunnittelu- ja analyysivaiheineen. Toisaalta hän myös esitti, että ko. mallin avulla pystyttäisiin ratkaisemaan sellaiset verkko-opetuksen suunnittelun ongelmat, kuin miten suunnitella ja toteuttaa opetuskokonaisuus, johon verkon käytöllä luodaan lisäarvoa sekä miten ja millaisella pedagogiikalla edistetään oppimista verkossa. Nämä kysymykset ovat mielestäni juuri niitä, kaikkein keskeisimpiä, verkko-opetuksen peruslähtökohtia, joihin verkko-opetuksen suunnittelijan pitäisi pystyä vastaamaan. Kaikenlaiset sisällöt ja pedagogiset lähestymistavat eivät sovellu verkko-opetukseen. Verkko-opetusta ei siis voi tehdä vain verkko-opetuksen vuoksi vaan pohja on oltava pedagogisissa prosesseissa. Koko Jyväskylän seminaarin anti oli mielestäni se, että laadukas verkko-opetus lähtee aina hyvästä suunnittelusta. En ehkä edelleenkään halua suunnitella omaa verkko-opetustani minkään pikkutarkan prosessikaavion mukaan, mutta jokin vaiheittainen suunnittelumalli voisi sittenkin olla toimiva ratkaisu J. Tiivistäen voidaan sanoa, että verkko-opetuksen toteutus vaatii hyvää suunnittelua, dokumentaatiota sekä jotain standardoitua suunnittelumallia suunnittelutyön pohjaksi. Satakunnan ammattikorkeakoulu on luomassa omaa verkko-opetuksen suunnittelumallia, joka on oma osansa verkko-opetuksen laatukäsikirjaa.

Jyväskylän pienryhmätyöskentelyssä totesimme, että verkko-opetuksen laatu on jaettavissa kolmeen eri osaan: sisällölliseen laatuun, pedagogiseen laatuun sekä teknisen toteutuksen laatuun. Siten nämä kaikki kolme osa-aluetta, on myös varmistettava ennen uuden verkko-opintojakson aloitusta. Otin tämän pohdinnan tuloksen huomioon, kun laadin oman kehittämishankkeeni laatudokumenttia.


Juonneryhmätyöskentelystä:
Omassa juonteessani Opetuksen uudistajat III työskentely oli antoisaa. Tosin juonteen aktiivinen osa kutistui melko pieneksi mutta sitäkin tiiviimmäksi ryhmäksi. Tämän pienen ryhmän kesken ajatusten vaihto oli vilkasta. Oli mukava kuulla, miten verkko-opetusta tehdään yliopistossa. Oli myös hienoa huomata, kuinka pitkällä olemme Satakunnan ammattikorkeakoulussa verkko-opetuksen saralla, etenkin verkkopedagogiikassa. Toisaalta oli myös opettavaista huomata, että verkko-opetuksen uudet innovaatiot ovat yliopistoissa jo käytössä ja meillä niistä vasta keskustellaan.

Vertaisryhmätyöskentelystä:
Opet verkkoon -ryhmä kutistui kutistumistaan ja aktiiviseen ryhmään jäivät oikeastaan minä ja Hanne. Täytyy myöntää tämän viimeisen portfolioverkkojakson aikana minäkin olen ollut melko huono ryhmätyöskentelijä.

Jyväskylän vertaisryhmätyöskentely oli omalta kannaltani koulutuksen parasta antia. Muodostimme Taideverkon kanssa yhden ryhmän, jossa otimme käsittelyyn minun kehityshankkeeni laadun. Sain todella paljon hyviä näkemyksiä siitä, miten verkko-opetuksen asiantuntijakoulutusta kannattaisi kehittää. Ryhmänjäseniltä tuli hyviä vinkkejä siitä, miten verkkototeutus kannattaisi tehdä ja minkälaisia tehtäviä kannattaisi järjestää. Omia ideoitani myös jatkojalostettiin ko. ryhmässä, mikä oli mielestäni hienoa! Sain myös uudenlaista näkökulmaa ryhmän merkityksestä verkko-oppimisessa sekä -opetuksessa. Olen hyväksikäyttänyt tätä Jyväskylän antia melko pitkälle verkko-opetuksen asiantuntijakoulutuksen suunnittelussa.