Reaktiopaperi 1

Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) verkko-opetusstrategia on laadittu vuosille 2004-2006. Tämä ajanjakso on ollut SAMKissa melkoisten muutosten aikaa. Toisaalta on valmistauduttu opiskelijamäärien laskuun ja sitä kautta kovenevaan kilpailuun, SAMKin pienempien yksiköiden lakkauttamiseen sekä leikkauksiin määrärahoissa ja sitä kautta opetuksen supistamiseen. Nämä muutokset ovat olleet organisaatiossa niin suuria, että verkko-opetuksen tuoma muutos ei ehkä ole tuntunutkaan niin radikaalilta kuin olisi alkuun voinut olettaa. Opettajat ovat pääsääntöisesti suhtautuneet myönteisesti verkko-opetukseen ja siten he myös ovat innokkaasti hakeutuneet alan koulutukseen. Oman yksikköni Liiketalous Porin osalta tämä saattaa johtua siitä, että yksikkömme tvt-osaaminen on korkeaa luokkaa. Tämän mahdollistavat uudet vuonna 2002 käyttöön otetut tilat, joissa käytössä oleva opetustekniikka on huippuluokkaa. Osaltaan positiivista asennoitumista verkko-opetukseen on johdon kannustus. Opettajia on nimenomaan kannustettu verkko-opetukseen, ei pakotettu. Muutokseen on toisin sanoen annettu aikaa.

Nuorempi opettajasukupolvi lähti verkko-opetukseen mukaan ehkä nopeammin kuin vanhempi sukupolvi. Toisaalta nuorempien, joilta virat usein vielä puuttuvat, on tartuttava uuteen, että työpaikka säilyisi. Nuoremmat ovat myös saattaneet jo opiskella itse verkossa. Silti myös vanhemman opettajapolven kiinnostus verkko-opetusta kohtaan kasvaa. Liiketalous Porin (LIPO) Verkko-opetusmentorina olen saanut huomata, kuinka myös vanhemmat opettajat alkavat kysellä ohjausta verkko-opetuksen aloittamiselle. Myös opettajille suunnatuissa verkko-opetuskoulutuksissa on huomattavissa keski-iän nousua.

Oman paineensa verkko-opetuksen laajentamiselle on tuonut erityisesti aikuispuolen opetuksen verkkoistuminen. Uusia opiskelijoita ei saada, jos opiskelua ei ole mahdollista suorittaa joustavasti. Siten aikuispuolen opettajien voidaan katsoa olevan pakotettuja verkko-opetuksen aloittamiseen. Pakonomaisuus jää kuitenkin taka-alalle, kun kaikki opettajat haluavat yhdessä taistella aikuisopetuksen jatkumisen puolesta. Näin ollen maaperä on otollinen muutokselle.

Ympäristön muuttuessa nopeasti ensiasteen muutosstrategia ei enää toimi vaan vaaditaan koko organisaation toiminnan viitekehyksen l. paradigman muuttamista, jolloin on kyseessä ns. toisen asteen muutos. Toisen asteen muutos vaikuttaa maailmankuvaan sekä sitä kautta ajattelun- ja toimintatapojen uudistumiseen. Tällaisen muutosprosessin toteuttaminen ei ole helppo, suoraviivaisesti toteutuva prosessi. Toisen asteen muutosprosessille on tyypillistä muutostarpeen kieltäminen ja halu pitäytyä vanhoissa toimintamalleissa. Ennakkoluuloisia ja negatiivisia asenteita verkko-opetusta kohtaan on vieläkin olemassa SAMKissa. Osa opettajista on edelleen vahvasti sitä mieltä, että luento-opetus on paras tapa oppia.

LIPOssa, kuten jo aikaisemmin mainitsin, tvt-osaaminen on korkeaa luokkaa sukupuolesta riippumatta. Siksi onkin mielenkiintoista, että verkko-opetus on hyvin naisvaltaista. Vain muutama miesopettaja opettaa verkossa, kun naisista suurin osa on operoinut opiskelijoidensa kanssa jollain tavoin verkko-oppimisalustalla. Miesopettajien asenne verkko-opetusta kohtaan on ollut melko välinpitämätöntä. Tästä kertoo hyvin se, että verkkomentorina oloaikanani vain yksi mies on pyytänyt apua verkko-opetukseen. Toisin sanoen asiakkainani on pääsääntöisesti vain naisia. Mielenkiintoinen kysymys onkin, että ovatko organisaationi miesopettajat muutosvastaisia vai verkko-opetusvastaisia? Tämä on mielestäni tärkeä kysymys.

Uutta verkko-opetuksen strategiaa valmistellaan SAMKissa parasta aikaa. Verkko-opetuksen tavoitteet vuosille 2004-2006 oli asetettu melko korkeiksi, sillä OPM:n koulutuksen ja tutkimuksen tietoyhteiskuntaohjelman mukaisesti tavoitteena oli, että koko opettajakunta osaa hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa työssään ja vähintään 75 % opettajista käyttää verkko-opetusta osana työtään. Verkkopedagogisen osaamisen tason nostaminen oli myös keskeinen tavoite. Luonnollisesti verkko-opetusta toteuttavilta opettajilta edellytettiin myös hyvää tietoteknistä osaamista. Verkko-opetusmateriaalin tekemisessä oli pyrkimys yhteisöllisyyteen, jossa yhteistyötä tekevät sisällöntuottajat ja tekniset osaajat sekä toimialojen sisällä että yli toimialarajojen. Lisäksi tavoitteena oli osallistua VirtuaaliAMK materiaalintuotantorenkaisiin. Uudessa, vielä julkaisemattomassa SAMKin verkko-opetuksen strategiassa opetuksen tavoitteet ovat todennäköisesti vielä ylempänä, sillä paineet verkko-opetuksen lisäämiseksi ovat korkeat. Verkko-opetuksen lisäämisellä pyritään parantamaan kilpailukykyä ja kyse on myös eloonjäämiskamppailusta: hyvin ”myyvä” verkko-opetus mahdollistaa opiskelijavirran ikäluokkien pienentyessä. Karkeasti ottaen opettajien on pakko lähteä verkko-opetukseen mukaan turvatakseen työjatkumisen myös tulevaisuudessa. Mielestäni tämä kuitenkin nähdään opettajakunnan kesken paremmin haasteena kuin ongelmana. Muutos saa kuitenkin aikaan monenlaisia tunteita, sillä yleensä muutos herättää pelkoa. Muutos on aina uhka, josta selvitäkseen ihmiset alkavat toimia joko pakenemalla tai lähtemällä aktiivisesti mukaan muutokseen. Muutoksen edetessä SAMKissa alkavat kaikki työntekijät pikkuhiljaa tulla tietoisiksi sen välttämättömyydestä. Opettajat ymmärtävät, että muutokseen liittyy luopumista ja siitä johtuvaa surutyötä. Vasta menetyksen käsittelyn jälkeen on mahdollista nähdä ja kokea toivoa sekä alkaa hahmottaa, mitä muutos voi tuoda tullessaan.
Lähteet:
Kaski & Kiander 2005: Tunnejohtajuus
Juuti & Lindström 1995: Postmoderni ajattelu ja organisaation syvällinen muutos
Satakunnan ammattikorkeakoulun verkko-opetusstrategia 2004-2006