Reaktiopaperi 3

Valmistelemani verkkomentorikoulutuksen keskeisimpiin sisältöihin kuuluu laatutyö. Koulutuksessa perehdytään laatutyöhön käytännössä laatutyökaluun tutustumalla, niin että sen käyttöä voidaan ohjata omissa toimipisteissä. Ko. laatutyökalun avulla opettaja voi testata oman verkko-opintojaksonsa laatua.

Koko verkkomentorikoulutuksen päämääränä on järjestää mahdollisimman hyödyllinen ja laadukas verkko-opetusmentorikoulutus. Laadukkuus syntyy siitä hyödystä, jonka osallistujat koulutuksestaan saavat. Siksi on tärkeää, että osallistujat antavat saamastaan koulutuksesta palautetta. Myös niiden opettajien, jotka saavat apua mentoreilta, antama palaute on erittäin tärkeää kerätä. Koko verkko-opetusmentorikoulutuksen ydinidea on siinä, että mentorit osaavat antaa aikaisempaa relevantimpaa ja laadukkaampaa ohjausta opettajille verkko-opetuksen ongelmiin.

Verkkomentorikoulutuksen onnistuminen ja laatu ovat lopulta mitattavissa vasta laadukkaampina verkkokursseina, sillä pedagogisesti laadukkaammat verkkokurssit ovat kuitenkin se päätepiste, johon koko koulutus tähtää. Asko Karjalaisen mukaan koulutuksen laatujärjestelmä on jatkuvaan kehittymiseen tähtäävää yhteistyötä. Sen tulee rakentua opetussuunnittelusta alkavaan prosessiin, ja palauteprosessissa päähuomion täytyy olla opiskelijan toiminnan ja oppimistuloksen seuraamisessa. Verkko-opetuksen opiskelijoiden antamaa palautetta voi mielestäni perustellusti pitää objektiivisempana kuin perinteisen luokkaopetuksen, sillä arviointi ei kohdennu niin helposti opettajan persoonallisuuteen, mukavuuteen, sosiaalisiin taitoihin tms. kuin perinteisessä luokkahuoneopetuksessa. Toisin sanoen verkko-opetus ohjaa arvioimaan juuri opetusta, sitä minkä opiskelija verkossa ollessaan kohtaa.

Mistä sitten johtuu, että verkko-opetus ei esim. yksittäisen opettajan kohdalla kehity, jos kerran palaute on asiallista ja omien oppimistulosten arviointia? Kuten Karjalainenkin sanoo, opetusta ei voi muuttaa koko ajan palautteen mukaan. Tämä olisi olemassa olevien resurssien tuhlausta. Opettaja ei välttämättä myöskään osaa reagoida saamaansa palautteeseen, sillä omaa verkko-opetusta voi olla vaikea kehittää ilman tukea ja koulutusta. Toisin sanoen yksittäinen opettaja tarvitsee jatkuvaa koulutusta, jotta voisi kehittää opetustaan. Verkko-opetusmentorit voivat järjestää yksittäisille opettajille heidän tarvitsemaansa koulutusta. Mentoreilla pitäisi tämän suunnittelemani koulutuksen jälkeen olla valmiudet neuvoa opettajaa pedagogisissa, vuorovaikutteisuutta lisäävissä elementeissä kuin opetuksen uudistamiseenkin pyrkivissä toimenpiteissä.

Mielestäni Satakunnan ammattikorkeakoulun on hyvä ”laadunvarmistusketju” verkko-opetuksessa voisi olla seuraavan kaltainen:

palautteen keruu ja tulosten analysointi,
laatutyökalusta tieto oman opetuksen laadusta,
yhteenvedon toimittaminen oman toimipisteen verkko-opetusmentorille
keskustelu yhteenvedon pohjalta mentorin kanssa, miten kehittäisin omaa verkko-opetustani saamani palautteen/tulosten perusteella. Mentori antaa ohjausta sekä ohjaa koulutukseen.
Mentorit tekevät vuosittain raportin omasta toimipisteestään

Karjalaisen mukaan on myös tiedostettava, että opiskelijan oppimiseen sisältyy paljon sellaista arvokasta, jota ei voida helposti havaita, mutta joka siitä huolimatta antaa sisältöä oppimisen laadulle. Positiiviset oppimiskokemukset rakentavat itseluottamusta, tilanteiden hallintaa ja kokonaispersoonallisuutta. Oppimisympäristön ja opiskelun toimintarakenteet vaikuttavat sosiaalisten valmiuksien ja monien keskeisten työelämätaitojen omaksumiseen. Verkossa opiskelu esimerkiksi kartuttaa opiskelijan tietokoneenkäyttötaitoja. Näiden taitojen karttumista ei ole relevanttia mitata yksittäisen kurssin jälkeen. Kuitenkin on selvää, että jo yksi verkossa opiskeltu kurssi saattaa työnantajan kannalta merkitä atk-taitoisempaa, tulevaa työntekijää. Mitä siis haluan tällä sanoa? Sen, että kaikkea koulutuksen laatuun vaikuttavia tekijöitä on mahdotonta mitata. Siksi mittaamisessa on keskityttävä niihin asioihin, jotka ovat oppimisen kannalta relevanteimpia asioita ja joita voi ylipäätään mitata. Jonkinlainen rajaus on siis tehtävä. Oman hankkeeni kannalta laadun mittaaminen voitaisiin aloittaa aikaisemmin kuvaamallani tavalla.

Rosen:
Näkisin, että Satakunnan ammattikorkeakoulun kehitysvaihe on jossakin strategisen ja tavoitekriittisen vaiheen välimaastossa. Strategisen tason sisältö on ehkä vielä lähempänä sitä tasoa, missä tilanteessa nyt ollaan. Suunnittelu on keskitettyä, talous toimii kohtuullisen hyvin, teknologia on organisatorista, tuki keskitettyä ja koulutus säännöllisesti järjestettyä mutta ei jatkuvaa ja järjestelmällistä.