Strategiatyöpohdintaa

Satakunnan ammattikorkeakoulun laatukäsikirjaa ollaan parasta aikaa uudistamassa, joten käytän tässä osittain vanhaa ja osittain uutta tietoa. Toisaalta peilaan esim. laatukäsikirjan verkko-opetusstrategian toteutumista, sillä nykyinen strategia on laadittu vuosille 2004―2006. Suhteutan tätä laatukäsikirjaa ja verkko-opetusstrategian onnistumista oman yksikköni asioihin. Yksikköni on liiketalouden, matkailun tietojenkäsittelyn ja viestinnän toimipiste Pori (LIPO). Tekstin kursivoidut kohdat ovat suoria lainauksia edellä mainitusta verkko-opetusstrategiasta.

Verkko-opetuksella on keskeinen osa luotaessa opiskelijoille tietoyhteiskuntavalmiuksia ja tarjotessa heille enenevästi todellisia valinnan mahdollisuuksia opinnoissaan. Tässä on mielestäni onnistuttu hyvin, sillä kaikki LIPOsta valmistuneet opiskelijat ovat jollain tavoin opiskelleet verkossa. Kaikki valmistuneet opiskelijat ovat myös tutustuneet käytössämme olevaan verkko-oppimisalustaan Virtualiaan, joka on Satakunnan ammattikorkeakoulun oma tuote. Luulisin että suurin verkko-opiskelun yleistymiseen SAMKissa on verkko-opetuksen yleistyminen opetuksessa. Ts. yhä suurempi osa opettajista opettaa verkossa.

Verkkopedagogisen osaamisen alueella Satakunnan ammattikorkeakoulu on satakuntalainen edelläkävijä ja haluttu yhteistyökumppani verkko-koulutuksen osaajana alueellisesti ja valtakunnallisesti eri organisaatioissa. Tässäkin asiassa on onnistuttu varsin hyvin, sillä Satakunnan ammattikorkeakoulun tarjoamille verkko-opetuskursseille osallistuu vuosittain noin sata talon ulkopuolista opettajaa. Itse toimin II-asteen opettajien verkko-opetusohjaajana tälläkin hetkellä. Uusi kurssi on jälleen alkamassa keväällä. Palaute näistä Ope.fi II -tason kursseista on ollut positiivista ja siten olemme SAMKissa saaneet luoduksi laadukasta verkkopedagogista koulutusta, joka on tunnettua ainakin maakunnan rajojen sisäpuolella.

OPM:n koulutuksen ja tutkimuksen tietoyhteiskuntaohjelman mukaisesti tavoitteena on, että koko opettajakunta osaa hyödyntää tieto- ja viestintätekniikkaa työssään ja vähintään 75 % opettajista käyttää verkko-opetusta osana työtään. Uskoisin, että jokainen LIPOn opettaja käyttää tvt:tä työssään jotenkin. Luulisin, että verkko-opetuksessa jäädään vielä kuitenkin alle 50 %:iin. Tässä luvussa näkyy mielestäni se suuntaus, että verkko-opetus on jäämässä naisten ”puuhasteluksi” lähes kokonaan. Jostain syystä miespuoliset opettajat eivät ole innostuneet verkko-opetuksesta. Henkilökunnan verkko-koulutustilaisuuksissa suhde on jokseenkin 1/20. Yksikkömme sukupuolijakauma on kuitenkin 50/50. Tosin olen saanut tämän syksyn aikana muutaman yhteyden oton myös miespuolisilta kolleegoiltani, jotka ovat pyytäneet apua verkko-opetuksen aloituksessa. Voisiko tämä kertoa käänteestä?
Olen pohtinut syitä naisistuvan verkko-opetuksen kehitykselle, mutta yhtä suurta selittäjää en ole kuitenkaan vielä löytänyt. Yksi selittävä tekijä saattaisi olla siinä, että miesten on vaikeampi tehdä kirjallisia ohjeistuksia kuin naisten. Verkossa opettaminen vaatii opettajilta pitkien, selittävien ohjeiden laadintaa.

Miten minä yksikköni verkko-opetusmentorina voisin vaikuttaa myönteisesti tähän kehitykseen? Suoramarkkinointi on ainakin tehonnut nuorempaan miesopettajapolveen mutta vanhempiin on paljon vaikeampi vaikuttaa. Toisaalta Internet tarjoaa verkko-opetukseen niin paljon valmiita komponentteja, että tämän markkinointi voisi hyvin saada kiinnostusta aikaan.

Tavoitteena on myös ylläpitää ja kehittää toimipisteissä olevien verkko-opetuksen asiantuntijoiden tietotaitoa. Yksikössämme on toistaiseksi löytynyt varoja opettajien koulutukseen ja uskoisin, että tähän opetuksen painopisteeseen ollaan edelleen satsaamassa. Tästä panostamisesta kertoo tietenkin myös se, että minä olen tässä TieVie-koulutuksessa, joka maksaa ammattikorkeakouluille sievoisen summan.

Verkko-opetuksen arvioinnin tavoitteena on tarkastella saavutettuja oppimistuloksia suhteessa käytettyihin voimavaroihin. Verkko-opetuksen sisäisessä arvioinnissa seurataan systemaattisesti suoritettujen opintoviikkojen määrää ja verkko-opintojaksojen keskeytysten määrää. Verkko-opetuksen laadunarviointi on edelleen melko problemaattinen asia, sillä kunnollista mittaristoa ei vieläkään ole. Toisaalta keskeytysten seuraaminen toimii hyvänä laadun mittarina, mutta oppimistulosten seuranta on vaikeaa. Jotenkin pitäisi saada tuotettua vertailukelpoinen tutkimus verkko-opetuksen oppimistuloksista. Näkisin, että ainoastaan oppimistuloksia seuraamalla verkko-opetuksen laatua voidaan kehittää.

Kuten roolipelikeskusteluista kävi ryhmässämme E ilmi, atk-tuen ja verkko-pedagogisen tuen pitäisi tehdä tiivistä yhteistyötä. Molempien panosta tarvitaan onnistuneen verkko-opetuksen luomisessa. LIPOssa yhteistyö ei ole ollut kovinkaan aktiivista, ei ainakaan tiivistä. Osittain tämä johtunee siitä, että Virtualia-oppimisalustaa hallinnoidaan ja päivitetään Huittisten toimipisteestä käsin. Jos teknisiä ongelmia tulee, on otettava Huittisiin yhteys, ei LIPOn atk-tukeen. Toisaalta jos opettaja haluaa verkkototeutukseensa esim. liikkuvaa kuvaa, palkattu media-assistentti hoitaa asian. Näin tähänkään ei tarvita atk-tukea. Kuitenkin koen, että atk-tuen pitäisi olla tiiviimpi osa myös LIPOn verkko-opetustiimiä. Näin esim. teknisiä ratkaisuja saataisiin kehitettyä nopeammin. Mainitsin myös aikaisemmin LIPOn hieman vääristyneen sukupuolijakauman verkko-opetuksessa. Jos miehinen atk-tuki saataisiin verkko-opetukseen mukaan, uskoisin että myös miesopettajat innostuisivat verkko-opetuksesta enemmän.

Jos minun LIPOn verkko-opetusmentorina pitäisi jotenkin parantaa atk-tuen ja verkko-pedagogisen tuen yhteistyötä, hyvänä ratkaisuna näkisin foorumikeskustelussakin esiin tulleen ”verkko-opetuspajan”. Fyysisesti kaikkien ihmisten ei välttämättä tarvitsisi sijaita samassa huoneessa eikä tällainen ratkaisu kaiketi edes onnistuisi. Työhuoneet pitäisi kuitenkin sijoittaa niin, että kaikki verkko-opetuksen vastuulliset henkilöt olisivat lähekkäin. Säännölliset, toistuvat palaverit auttaisivat myös tiivistämään rivejä ja vaihtamaan kokemuksia. Kaikista verkko-opetuksesta vastaavista henkilöistä pitäisi ennen kaikkea tehdä tiimi tai paja.